Tilannekuvaa sosiaalisesta etäisyydestä
Pääministeri Marinin ilmoitus voimaan tulevista rajoituksista maaliskuun 2020 lopussa oli vaikuttava tapahtuma. Tilanne oli ainutlaatuinen. Koskaan rauhan aikana ei ollut tehty vastaavia rajoituksia ihmisten arkeen. Omalla kohdallani Marinin ilmoituksen vieläkin ainutlaatuisemmaksi teki ympäristö missä sitä katselin. Espoon kaupunginhallitus kokoontui seuraamaan tiedonantoa kokouksen lopuksi. Olimme juuri tehneet päätöksiä keskeisistä varautumislinjauksista Espoossa.
Neuvotteluhuone, johtavat virkamiehet kollegat ympärillä - kaikki ihmisiä, jotka ovat erityisessä roolissa sen suhteen miten rajoitusten vaatima arki toteutetaan Espoossa. Huomasin terävöityväni ja halusin painaa mieleen hetken.
Nyt takana on noin neljä viikkoa sosiaalista etäisyyttä, etätyötä ja täysin erilaista arkea kuin kukaan ajatteli vielä muutamaa kuukautta aiemmin. Perheemme siirtyi tuon kyseisen viikon aikana etäopiskeluun, etäopetukseen ja etätyöhön. Saman katon alla eskari, koululainen, opettaja ja yksi työmies. Olemme luontevasti siirtyneet uusien sääntöjen mukaiseen arkeen. Päivää rytmittää lasten tehtävien ohjaus, ulkoilut ja ruokailut. Kauppareissut on keskitetty yhteen kertaan viikossa. Viikonloppuisin on panostettu ulkoiluun ja luontoon. Itse olen virittänyt kalastusvälineet siian ongintaan ja pystynyt sitä muutamina päivinä pojan kanssa harrastamaan työpäivän jälkeenkin. Pihalla on tehty pieniä askareita, joita pystytään jatkamaan seuraavina viikkoina. Kevät on edennyt aika huomaamattakin ja suurin ilo on ollut valon määrän lisääntyminen erityisesti illoissa.
Omien töiden puolesta siirtyminen täysipainoiseen etätyöhön ei ole vaatinut suuria muutoksia. Olen aiemminkin pyrkinyt tekemään viikottain etätöitä, joten rutiini on olemassa. Tapaamiset asiakkaiden ja tiimien kanssa ovat toimineet hyvin etänä ja hoidettavat asiat sujuvat verkkoympäristöissä toimivilla sovelluksilla. Etätyön edellytyksiä olen pyrkinyt parantamaan mahdollisuuksien mukaan. Muun muassa parin sohvalta tehdyn viikon jälkeen aloin rakentamaan omaa työpistettä, johon hankin jopa sähköpöydänkin. Kuntoilua olemme edistäneet työkavereiden kanssa muutaman kerran viikossa vedettävällä etätreenillä, jossa nyt on ollut ohjelmassa kehonpainoharjoittelua.
Tunnistan hyvin, että olen erittäin etuoikeutetussa asemassa. Olen pystynyt toteuttamaan sosiaalisen etäisyyden ottamista erittäin hyvin. Työni on joustanut tilanteeseen ja taloudellisesti olen juuri nyt hyvässä tasapainossa. Tiedostan hyvin, että oma tilanteeni ei kuvaa sitä millaisiin haasteisiin ihmiset ovat joutuneet vastaamaan koronaviruksen myötä. Tiedostan, että yritystoiminnan väheneminen asiakkaiden katoamisen myötä, perhearjen toteuttaminen yksinhuoltajaperheessä tai puute turvallisesta ympäristöstä omassa kodissa ovat musertavia. Terveydenhuollon ammattilaiset toteuttavat ammattiaan altistamalla itsensä riskiin. Jokainen näissä tilanteissa tarvitsee tukemme.
Voi pitää todennäköisenä, että ne yritykset, jotka ovat panostaneet digitalisaatioon viimeisten vuosien aikana ovat koronaviruksen aikana voittajia. Nämä yritykset eivät tarvitse lisäinvestointeja vaikeassa tilanteessa ja paine toiminnan muutoksesta on otettu vastaan omaehtoisesti ja omaan tahtiin aiemmin. Tässä mielessä digitaalinen transformaatio on ollut osa yritysten varautumista, uusien lainalaisuuksien ja ehtojen maailmaan mukautumista. Useat asiakkaat ovat pystyneet keventämään varautumista jo ensimmäisten viikkojen jälkeen.
Millaiseksi työelämämme muotoutuu tämän muutoksen kautta on paljon kiinni meistä jokaisesta. Itse olen pyrkinyt muistamaan niitä myönteisiä puolia, jotka tilanne on tuonut: kahden tunnin päivittäinen työmatka julkisilla on jäänyt pois, erilaiset luottamustehtävien kokoukset ovat siirtyneet etäkokouksiksi, tapaamisissa keskitytään osallistuvien ihmisten tunteisiin ja tilanteisiiin sekä minullla on ollut huomattavasti enemmän aikaa perheen yhteisille askareille. Näiden muutosten tuottamien hyötyjen haluaisin jatkuvan myös tulevaisuudessa.
